Mikä emetofobia on?

Monille emetofobia on ihan tuntematon sana. Itsekin itseasiassa näin ensimmäistä kertaa tuon sanan muutama vuosi sitten kun huomasin lääkärin tietokoneella minun tiedoissani lukevan siitä. En edes tiennyt, että tämä on fobia.  Olen itsekin useamman kerran linkittänyt googlen hakusanaksi "emetofobia" ja lukenut aiheesta. Tiedon lisäksi hakutuloksista löytyy muutamia linkkejä keskusteluihin. Epäilin pitkään, onkohan tällaista sairautta edes olemassa jos tätä nyt sairaudeksi voi kutsua, en oikein itsekään tiedä. Yllätyin kun löysin noita keskusteluja ja luin niitä läpi, että monella muullakin on samanlaisia oireita. Etten olekaan ainut oireista kärsivä. Olen myös lukenut lyhyesti muistakin fobioista ja se on pelko siinä missä muutkin, esimerkiksi hämähäkkipelko. 

Emetofobia on kohtuutonta ja järjenvastaista oksentamisen pelkoa. Se voi ilmetä eri ihmisillä eri tavoin. Joillain se voi kohdistua vain tarttuvan oksennustaudin pelkoon ja jotkut pelkäävät oksentamista yleensäkin. Toiset pelkäävät eniten pahoinvointia ja toisille pelottavimpia ovat oksentamisen äänet, haju tai oksentamisen näkeminen. Jotkut pelkäävät kaikkea oksentamiseen liittyvää ja pelko voi rajoittaa jokapäiväistä elämään, kuten minun elämääni. Fobian yleisyyttä ei ole tutkittu tarkemmin, mutta joidenkin tilastojen mukaan se on viidenneksi yleisin fobia. Sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Emetofobiaan liittyy usein muitakin oireita, kuten masennusta, paniikkihäiriöitä, hygieniaan liittyviä pakko-oireita ja syömiseen liittyviä ongelmia, jolloin fobiasta kärsivä välttää tiettyjä ruoka-aineita ja vanhaksi menneitä ruokia ruokamyrkytyksen tai pahoinvoinnin pelossa.

 

"Emetofoobikko välttelee tilanteita ja asioita jotka voivat aiheuttaa oksentamista tai paikkoja joissa joku toinen saattaa oksentaa. Hän ei esimerkiksi uskalla käyttää alkoholia tai mennä ravintolaan jossa muut juovat, mennä huvipuistoon, matkustaa laivalla tai lentokoneella tai käyttää lääkkeitä joiden sivuvaikutuksena voi olla pahoinvointia. Vatsatautiepidemioiden aikaan foobikko on usein tavallistakin ahdistuneempi, ja jos joku lähipiirissä sairastuu vatsatautiin, foobikko saattaa tartunnan pelossa paastota päiväkausia ja vältellä kyseistä henkilöä pitkään. Moni naispuolinen emetofoobikko pelkää raskauspahoinvointia eikä uskalla hankkia lapsia, tai jos hänellä on lapsia, hän pelkää jatkuvasti näiden sairastuvan mahatautiin ja saattaa olla jopa kykenemätön hoitamaan oksentavaa lasta. Foobikko saattaa olla liioitellun tarkka hygienian suhteen: pesee ja desinifioi jatkuvasti käsiään, varoo koskemasta ruokaansa tai esimerkiksi ovenkahvoihin käsillään, ei uskalla syödä ulkona, desinfioi kotiaan yms." (Lainattu suoraan Wikipediasta).

Emetofobian pelko on yleensä aika vaikeaa. Fobia voi parantua kun siitä kärsivä oksentaa, mutta joillain pelko vain pahenee entisestään. Se voi myös helpottaa vähäksi aikaa, mutta palata uudelleen. Myös terapia voi auttaa, jossa mietitään esimerkiksi, mistä pelko on saanut alkunsa. Emetofobiasta voi lukea tarkemmin lisää wikipediasta, sivistyssanakirjasta, tällaselta sivulta ja lisäksi löysin myös jonkun tekemän opinnäytetyön.

Haluankin nyt alkaa oikeasti miettiä, mistä minun pelkoni on saanut alkunsa, millaisia oireita minulla on ja, miten ne vaikuttavat arkeeni ja elämääni.

Aloitus

Olen kärsinyt emetofobiasta seitsemän vuotiaasta asti, eli jo 13 vuoden ajan. Se hallitsee ja rajoittaa elämääni paljon. Tein tämän blogin itseäni varten, että tänne voin kirjoittaa ongelmistani, murheistani ja vastapainoksi tietysti myös ilon aiheista. Olen käynyt psykoterapeutilla, joten saan apua myös sieltä, mutta näin kirjoittaessa saan ajatukset myös hyvin purettua ja selvitettyä ja oloni keventyy. Emetofobia lisäksi ajatuksiani synkistää päässäni olevat selvittämättömät asiat. Ne ei ole mielestäni mitenkään erityisen vakavia tai mitään erityisiä ongelmia (paitsi emetofobia) vaan ihan kepeitäkin kysymyksiä. Ne eivät liity yhteen asiaan, esimerkiksi mitä minulle on tapahtunut tai mitä olen kokenut. Ne ovat enemmänkin mielipideasioita. Mitä mieltä olen jostakin asiasta. Ne ikäänkuin odottavat kukin asia kerrallaan selvitystä. Ne vaan pitäisi saada mietittyä ja ratkaistua pois. Olen jakanut pääni kahteen osaan. Toisella puolen päätäni ajatukset ovat selviä ja toinen puoli on täynnä asioita, jotka pitäisi saada siirrettyä tuonne terveeseen aivolohkoon. Pyrin siihen, että koko pääni olisi yhtenäinen yksi aivolohko, joka olisi täynnä selviä mielipiteitä, ajatuksia ja ideoita. Tietysti usein tulee asioita, jotka vaativat ratkaisua, mutta se on ihan normaalia.

Minulla on kaksi muutakin blogia. Toisessa kirjoitan itsestäni, enimmäkseen pukeutumisesta, sisustamisesta ja painonpudotuksesta. Toinen on omistettu koiralleni, mitä puuhailen sen kanssa, mitä uusia tarvikkeita olen hankkinut ja niin edelleen. En kuitenkaan uskalla julkisesti kirjoittaa näistä ajatuksista ja asioista, mitä tässä blogissani aion käsitellä. Lähimmäiseni tietävät, mitä päässäni liikkuu, mutta julkisesti en uskalla tuntemattomille tai kaikille kavereillenikaan kertoa aremmista asioistani. Pelkään, että minua katsotaan kieroon tai, että ihmiset ajattelevat, että olen jotenkin päästäni vinksahtanut. Monen mielikuva saattaisi muuttua minusta. Eihän kuitenkaan kaikkien minut vähääkään tuntevien tarvitse tietää kaikkia asioitani? Enhän minäkään tiedä heidän. Mielestäni riittää, että vain lähimmäiset tietävät. Itsekin välillä epäilen, onko ajatukseni ihan normaaleita. Kuuluisiko terveen ihmisen ajatella näin?

Voisinhan kirjoittaa näitä samoja asioita päiväkirjaan tai vain itselleni muuten muistiin tietokoneelle, mutta näin kirjoittelusta on varmasti enemmän hyötyä. Omasta mielestäni osaan kirjoittaa hyvin ja johdonmukaisesti, mutta en ehkä niin tarkkaan katso täällä, miten päin sanat ovat, koska muuten kirjoittamisesta tulee raskaampaa eikä olennaiseen keskittyminen ole niin helppoa. Kirjoitan kaiken kuitenkin omin sanoin. Teksteistä voi tulla hyvinkin pitkiä, sillä en osaa tiivistää kovin hyvin asioita vaan selitän ne mielelläni kokonaan auki. Voisin luulla, että ajatuksistani ja kirjoituksistani on hyötyä myös muille, jotka miettivät samoja asioita tai muuten vaan ovat kiinnostuneitä syvällisistä asioista.

Tässä vähän tietoa, mitä tuleman pitää ja mistä aioin kirjoittaa. Yritän lisäillä myös aiheisiin liittyviä kuvia, sillä kun en itseäni tänne kuvaile niin kuvat voivat muuten jäädä vähiin ja pelkkä tekstikin on aika tylsää luettavaa, jos ei ole kuvia välissä. Aiheesta seuraavaan vielä lopuksi, etä jännä sinänsä, sillä jos olen kertomassa mielipidettäni jostain asiasta, en välttämättä vielä täysin varmaksi tiedä mitä mieltä siitä olen, mutta kun kirjoitan, se mielipide selveneekin ja onkin sitten ihan selkeä. Tämänkin tekstin kirjoittamisessa kävi jo niin. Yllätän siis itsenikin kirjoituksillani ja ajatuksillani.